...olen mä. Mä, joka rakastan Juha Tapiota ja pannareita.
Okei, ehkei tuo riitä. Ehkä mä kerron jotain lisää. Ja ihan vaan siks, koska haluan olla kerrankin oma itseni. Esitellä itseni sellaisena kuin mä haluan. Siihen ei vaikuta kukaan.
Okei. Eli, mä oon 16-v. Asun kerrostalossa, melko lähellä keskustaa. Mulla on ruskeet hiukset ja siniset silmät. Mun hiukset on siis värjätyt. Ennen oli niin blondit kun olla ja voi. Kuvittele niin vaaleet hiukset kun pystyt. Kuvittele sitten vielä niistä astetta vaaleemmat.
Mulla ei ole ystäviä. Siis muita kuin Juha Tapio ja netissä saadut randomit. Eikä Juha edes tunne mua. Silti se on parasta mitä mulle on tapahtunut. Ja niin, onhan mulla toi siili tuolla tuhisemassa. Sen nimi on Tapsa.
Kuuntelen suomenkielistä musaa, koska olen surkea enkussa. Juha Tapio, Johanna Kurkela, Laura Närhi, PMMP ja Anna Puu ovat lemppareitani. En liiemmin kuuntele elektronista musaa, joten en jaksa käydä koulun järjestämissä diskoissa tai missään muualla, missä sitä jumputusta kuuluu.
Perheeseeni kuuluu jo pois muuttaneet sisko ja veli, sekä 8v pikkuveli. Mun siskolla on poika. Ja sitten on tietenkin äiti ja isä. Me asutaan pikkuveljen kanssa isän luona, koska äidin uusi poikaystävä ei hyväksyny meitä. Eipä siinä mitään. Viiteen vuoteen siihen on ehtinyt jo tottua. Paitsi että mun sisko ei puhu äidille tai isälle ollenkaan ja veli vaan isälle. Joskus se on vähän rankkaa järjestää mitään kokoontumisia.
Oon suursyömäri. Pannarit on parhaita ja teen niitä vähintään kerran viikossa. Isän mielestä mulla on joku hiton fetissi pannareita kohtaan. Hehhee, ehkä onkin. Sitten mä tykkään chilipähkinöistä, mansikkasuklaasta ja muumilimpparista. Ehkä mulla ei ole ystäviä, koska mä oon niin lapsellinen ja rasittava. Oon nimittäin tosi epävarma ja änkytän suurimman osan ajasta. En osaa olla luonteva, enkä hymyillä. Ja sen lisäks mulla on rasittava löllykkä tossa mun edessä. Kaikki mun syömät pannarit on varastoitunu siihen. Tai ainakin siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti