torstai 21. marraskuuta 2013

Rakash päiväkirjani

No hei.

Tää on siis mun päiväkirja. Jos et siis tajunnu. Kerron kaiken sensuroimatta. Paitsi nimet. Sen verran mulla on älyä päässä, etten oikeita nimiä kerro. Korvaan ne siis joillain random-nimillä. Toivottavasti mä muistan, millä nimillä kutsun ketäkin.

Mä haluan sanoa, että tervetuloa. Tervetuloa mun tylsääkin tylsempään elämääni, jota värittävät... sanotaanko nyt vaikka, että ikimuistoiset terkkarikäynnit ja isän ja äidin draamat.

Mä en todellakaan tuu kirjottamaan tänne joka päivä. Ei mulla sentään niin mielenkiintoista ole.

Mun päivä alkoi niin normaalisti kuin pystyi. Liian myöhään kömmin sängystä ja talsin kouluun. Tänään siellä oli semmonen ihme pelastautumisharjotus, mutta palopäällikkö unohti tulla paikalle, joten me kykittiin varmaan vartti siellä kylmässä tihkussa, ennen ku opettajat luovutti ja käski meidät sisään. En valita, oli se hauskempaa kuin enkun tunnilla katselemassa, kuinka meidän enkun ope (joka on samalla meidän, eli 9c:n luokanvalvoja) hölöttää suu vaahdossa jostain aikamuodoista. Tänään se kekkas jotain ihme lyhenteitä, jotka sai mut yhä enemmän sekasin.

Koulun jälkeen menin tapaamaan siskoa, sanotaanko nimeks nyt vaikka Hannele. Hannelella oli vähän tiukat paikat, kun Aapolla (<--- Hannelen poika siis) on maha ummella ja se huutaa suurinpiirtein 24/7. Mä vahin sitä pari tuntii, jotta sisko sais nukkua ees vähän. Sen mies oli nimittäin lähteny just pari päivää sitten Espanjaan jossain työhommissa.

Mä en varmaan hanki lapsia. En mä sen puoleen niitä saiskaan, ellen mä menis sinne jonnekin keinosiemennykseen. Jotenkin mua ällöttäis ajatuskin, että mun lapsi saa alkunsa jostain kiihottavista kuvista. MUTTA, jos mulla olis lapsia, antasin niiden nimeks Meea ja Santeri. Paitsi, että mulla on ärrä vika, niin ehken kuitenkaan.

Loppuillasta mä sitten tein pannareita mulle ja veljelle Atelle. Meidän isoveli Pete kävi tuomassa kaheksan maissa jotain ihme papereita isälle, mutta pannari sai sen jäämään puoleks tunniks. Ihan kiva, nykyään mä en nää sitä juuri koskaan, sillä se on perustanu jonkinlaisen firman. Mä en oo ees kunnolla perillä, mitä se sen yritys oikein tekee. Pitäsköhän joskus kysyy suomenkielistä versiota selityksestä?

Eipä mulla oikein muuta. Tänään mua ei edes mulkoiltu. Edistystä. Onhan se pari vuotta tehny ihmeitä, sillä suoraan haukkumisesta, tönimisestä ja varastelusta ei oo jälkeäkään. Oikeestaan oon ihmisille pelkkää ilmaa - ja hyvä niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti