"Kipeenä"

Oli pakko jäädä kotiin. Mä en yksinkertasesti enää jaksanu. Onneks isä lähti aikasin töihin ja tuli vasta vähän aikaa sitten kotiin. Aten sain hiljaseks pienellä uhkailulla. Se ei taida haluta, että sen kaverit saa tietää sen leikkivän vieläkin joillain sen pehmoleluilla. Ei siinä musta ole mitään pahaa, mutta Aten kaverit on eri mieltä.

Eilen tapahtu jotain tosi kummallista. Isä halas mua, mitä se ei oo tainnu tehdä koskaan. Sen jälkeen se näytti hiukan kalpeelta, mutten kyselly mitään. Oli pakko soittaa Hannelella ja kysästä, oliko se sanonu jotain sille, mutta ei. Ei se ollu.

Damn, eilen sato lumet maahan. Kävin puolenpäivän maissa kaupassa ostamassa chilipähkinöitä ja liukastuin varmaan kolmesti. Hitto mä heitän noi saapikkaat veks, ne alkaa olla jo aika kuluneet ja vääntyneet ja ties mitä.

Ja isä keksi lähettää mut puheterapeutille. Miks hitossa? Olis lähettäny joskus yheksän vuotta sitten, mutta ei, nyt tyyppi vasta heräs. Huoh.

Mulla on alkanu herätä pikku paniikki, sillä mä en tiedä pätkääkään, mitä rupeen tekemään ysin jälkeen. Amis? Lukuo? Njoo, ehkä amis, koska musta ei oo hikettämään kolmee vuotta. Ja opo painostaa koko ajan kaikkee shaissee...



Ei helevattu... huomenna on kemian koe prkl. Jospa jättäisin menemättä?

Vanhat draamat

Ah, lauantai. Se on paras päivä viikossa. Silloin ei tarvitse vielä murehtia koulusta. Mutta sunnuntait on ihan perseestä... en vaan voi olla aattelematta, että taas kokonainen viikko Hörhölässä. No, en nyt jaksa murehtii sitä. Tän päivän mä oon ollu taas Hannelella ja autellu Aapon kanssa, joka alkaa olla ihana pirtee ittensä. Tehtiin pannareita Hannelen kanssa äsken ja sitte lähettiin käymään kaupassa. Hannele osti mulle Vain elämää -levyn. Sarjaa en oo kattonu muuten ku Juhan päivän ja nyt kuuntelen tässä puolihuolimattomasti mitä ne horisee siellä. Toivottavasti levyllä ei kauheesti raiskata Tapion kappaleita.

Muutenkin päivä on ollu ihan kiva. Isä ei kylläkään tykänny yhtään, kun sanoin meneväni Hannelen luo. Se luuli varmaan, että mä jään taas vahtimaan Attea, kuten joka lauantai koko tän vuoden ajan. Joonytriittisaatana. Mä oon jo 16. Mä en enää jaksa pompottelua.

Oon tässä miettiny, että laittaisin Hannelen, Peten, isän ja äitin puhumaan keskenään johonkin huoneeseen. Siinä kyllä tulis kauheesti ruumiita, mutta eivätpähän enää soittelis toisilleen, huutas paria minuuttia puhelimessa ja sitte taas mäkätetään kaikille, jotka jaksaa kuunnella asiasta.
Paitsi, että Hannelella ja isällähän ne ongelmat on. Tai siis Hannelella, koska se ei halua nähä isää. Ei sen puoleen, isäkin on kauheen loukkaantunu, kun Hannele on loukkaantunu sille. Äiti tuhos tän perheen. Mä en oikeestaan vihaa sitä, mutta en liiemmin välitäkkään. Kyllä se joka joulu lähettää joulukortin, mutta siinä on pääosin se meidän yhteydenpito.

Kolme vuotta sitten se kylläkin yritti soittaa mulle kolmen viikon ajan melkein joka päivä. En vastannu, joten se luovutti. Kai se on sitten loukkaantunu mulle, koska en itkeny sitä takasin.

Aapo nukahti. Toivottavasti Hannele ei anna sen nukkuu kauheen pitkään. Mä en oikein jaksais kuunnella sitä sen huutoo.

Huomenna kattoon Nälkäpeliä. En mä muuten sitä lähtis kattomaan, mutta Pete osti Hannelelle synttärilahjaks kaks lippua ja Hannele kutsu mut mukaan. Sinne siis.

Paskaa perjantaita

Olipahan päivä. Vihaan perjantaita. Sillon kaikki on ihan sekasin ja jossain eufoorisessa tilassa, eikä ketään kiinnosta yhtään mikään. Meidän luokan pojat jäi taas yhen kerran kiinni sauhuttelusta ja musta alkaa pikku hiljaa tuntua, että opettajat alkaa pitää jotain huumeratsioita välintuntisin.

Yhen kerran Toma ja Risto (pahimmat häiriköt) yritti saada mut ongelmiin työntämällä mun kenkään pussillisen valkosta ainetta. Se paljastu aika nopeesti tomusokeriks. Sen jälkeen meidän koulussa kiellettiin tomusokerit ja kaikki valkonen jauhe, joten meidän kotsantunnilla ei tehdä mitään, mihin tarvittaisiin jotain valkosta. Vehnäjauhotkin meinattiin ensin kieltää, mutta sitten tajuttiin, että se ei ehkä oo ihan kannattava idea. 

Mulle tarjottiin tänään tupakkaa. Kieltäydyin kohteliaasti. Sitte ne yritti saada mut syömään nuuskaa. Luuleeko ne mua ihan tyhmäks? Mahollista. Mutta siis kun en suostunu, niin ne hermostu ja yritti pakottaa mut syömään sitä. Onneks välituntikello soi ja päästiin tunnille.

Meidän koulu on muutenkin kunnon hörhökoulu ja 9c on sen hörhöin luokka. Se on oikeestaan 9a:n ja b:n jämistä koostettu ryhmä, jonka tavoitteena on saada peruskoulu läpi - numeroilla ei oo niinkään väliä.

Mä en menny suoraan kotiin, vaan kävin taas auttelemassa Hannelea sen pari tuntii. Aapon maha on vähän alkanu helpottaa, mut silti se huutaa suurimman osan ajasta. Hannele on ihan poikki ja se vaan äksyili mulle sen pari tuntia, mutta kun mä sit lähin, niin kyllä se kiitteli avusta ja soritteli.

Atte on vihanen mulle, koska se joutu oleen niin pitkään yksin. Äh, iso poika. Isä ei vaan tykkää, kun käyn Hannelen luona, mutta ihan sama, se on mun sisko, eikä niiden väliset kaunat saa vaikuttaa mun suhteisiin. Muutenkin vituttaa jo tarpeeks, kun äiti oli ilmeisesti taas soittanu isälle ja vaatinu jotain sen perintöhiluja takas, mitä se ei oo tarvinnu viiteen vuoteen. Isä sitten kolus kaikki paikat, mutta eihän se niitä löytäny ja nyt äiti sitten uhkailee sitä jollain. Antasivat asian olla ja jatkasivat elämäänsä. Äiti kun osotti jo monta vuotta sitte aika selväks, ettei haluu olla meidän kanssa tekemisissä.

Rakash päiväkirjani

No hei.

Tää on siis mun päiväkirja. Jos et siis tajunnu. Kerron kaiken sensuroimatta. Paitsi nimet. Sen verran mulla on älyä päässä, etten oikeita nimiä kerro. Korvaan ne siis joillain random-nimillä. Toivottavasti mä muistan, millä nimillä kutsun ketäkin.

Mä haluan sanoa, että tervetuloa. Tervetuloa mun tylsääkin tylsempään elämääni, jota värittävät... sanotaanko nyt vaikka, että ikimuistoiset terkkarikäynnit ja isän ja äidin draamat.

Mä en todellakaan tuu kirjottamaan tänne joka päivä. Ei mulla sentään niin mielenkiintoista ole.

Mun päivä alkoi niin normaalisti kuin pystyi. Liian myöhään kömmin sängystä ja talsin kouluun. Tänään siellä oli semmonen ihme pelastautumisharjotus, mutta palopäällikkö unohti tulla paikalle, joten me kykittiin varmaan vartti siellä kylmässä tihkussa, ennen ku opettajat luovutti ja käski meidät sisään. En valita, oli se hauskempaa kuin enkun tunnilla katselemassa, kuinka meidän enkun ope (joka on samalla meidän, eli 9c:n luokanvalvoja) hölöttää suu vaahdossa jostain aikamuodoista. Tänään se kekkas jotain ihme lyhenteitä, jotka sai mut yhä enemmän sekasin.

Koulun jälkeen menin tapaamaan siskoa, sanotaanko nimeks nyt vaikka Hannele. Hannelella oli vähän tiukat paikat, kun Aapolla (<--- Hannelen poika siis) on maha ummella ja se huutaa suurinpiirtein 24/7. Mä vahin sitä pari tuntii, jotta sisko sais nukkua ees vähän. Sen mies oli nimittäin lähteny just pari päivää sitten Espanjaan jossain työhommissa.

Mä en varmaan hanki lapsia. En mä sen puoleen niitä saiskaan, ellen mä menis sinne jonnekin keinosiemennykseen. Jotenkin mua ällöttäis ajatuskin, että mun lapsi saa alkunsa jostain kiihottavista kuvista. MUTTA, jos mulla olis lapsia, antasin niiden nimeks Meea ja Santeri. Paitsi, että mulla on ärrä vika, niin ehken kuitenkaan.

Loppuillasta mä sitten tein pannareita mulle ja veljelle Atelle. Meidän isoveli Pete kävi tuomassa kaheksan maissa jotain ihme papereita isälle, mutta pannari sai sen jäämään puoleks tunniks. Ihan kiva, nykyään mä en nää sitä juuri koskaan, sillä se on perustanu jonkinlaisen firman. Mä en oo ees kunnolla perillä, mitä se sen yritys oikein tekee. Pitäsköhän joskus kysyy suomenkielistä versiota selityksestä?

Eipä mulla oikein muuta. Tänään mua ei edes mulkoiltu. Edistystä. Onhan se pari vuotta tehny ihmeitä, sillä suoraan haukkumisesta, tönimisestä ja varastelusta ei oo jälkeäkään. Oikeestaan oon ihmisille pelkkää ilmaa - ja hyvä niin.