perjantai 22. marraskuuta 2013

Paskaa perjantaita

Olipahan päivä. Vihaan perjantaita. Sillon kaikki on ihan sekasin ja jossain eufoorisessa tilassa, eikä ketään kiinnosta yhtään mikään. Meidän luokan pojat jäi taas yhen kerran kiinni sauhuttelusta ja musta alkaa pikku hiljaa tuntua, että opettajat alkaa pitää jotain huumeratsioita välintuntisin.
Yhen kerran Toma ja Risto (pahimmat häiriköt) yritti saada mut ongelmiin työntämällä mun kenkään pussillisen valkosta ainetta. Se paljastu aika nopeesti tomusokeriks. Sen jälkeen meidän koulussa kiellettiin tomusokerit ja kaikki valkonen jauhe, joten meidän kotsantunnilla ei tehdä mitään, mihin tarvittaisiin jotain valkosta. Vehnäjauhotkin meinattiin ensin kieltää, mutta sitten tajuttiin, että se ei ehkä oo ihan kannattava idea. 

Mulle tarjottiin tänään tupakkaa. Kieltäydyin kohteliaasti. Sitte ne yritti saada mut syömään nuuskaa. Luuleeko ne mua ihan tyhmäks? Mahollista. Mutta siis kun en suostunu, niin ne hermostu ja yritti pakottaa mut syömään sitä. Onneks välituntikello soi ja päästiin tunnille.

Meidän koulu on muutenkin kunnon hörhökoulu ja 9c on sen hörhöin luokka. Se on oikeestaan 9a:n ja b:n jämistä koostettu ryhmä, jonka tavoitteena on saada peruskoulu läpi - numeroilla ei oo niinkään väliä.

Mä en menny suoraan kotiin, vaan kävin taas auttelemassa Hannelea sen pari tuntii. Aapon maha on vähän alkanu helpottaa, mut silti se huutaa suurimman osan ajasta. Hannele on ihan poikki ja se vaan äksyili mulle sen pari tuntia, mutta kun mä sit lähin, niin kyllä se kiitteli avusta ja soritteli.

Atte on vihanen mulle, koska se joutu oleen niin pitkään yksin. Äh, iso poika. Isä ei vaan tykkää, kun käyn Hannelen luona, mutta ihan sama, se on mun sisko, eikä niiden väliset kaunat saa vaikuttaa mun suhteisiin. Muutenkin vituttaa jo tarpeeks, kun äiti oli ilmeisesti taas soittanu isälle ja vaatinu jotain sen perintöhiluja takas, mitä se ei oo tarvinnu viiteen vuoteen. Isä sitten kolus kaikki paikat, mutta eihän se niitä löytäny ja nyt äiti sitten uhkailee sitä jollain. Antasivat asian olla ja jatkasivat elämäänsä. Äiti kun osotti jo monta vuotta sitte aika selväks, ettei haluu olla meidän kanssa tekemisissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti